Yliajattelu – miksi mieli jää kiertämään samaa kehää?

Entä jos epäonnistun tai teen väärän päätöksen? Miksi sanoin eilen niin? Yliajattelu vie helposti menneiden vatvomiseen ja tulevaisuudesta murehtimiseen. Kysyimme ratkaisukeskeiseltä lyhytterapeutilta Saija Hakoselta, mistä ajatuskehän tunnistaa ja miten sitä voi helpottaa.

Saija, miksi yliajattelu on sinulle tärkeä aihe?

Saija: Koska se voi kuormittaa ihmistä paljon ilman, että hän itse tunnistaa, mistä kuormitus syntyy. Asioiden pyörittely saattaa tuntua tavalliselta ajattelulta tai huolelliselta valmistautumiselta. Joskus tarvitaan toinen ihminen huomaamaan, että samat ajatukset kiertävät kehää.

Olemme taitavia rakentamaan mielessämme erilaisia tapahtumakulkuja. Samalla voimme alkaa tuntea niiden herättämiä tunteita jo etukäteen. Pelkkä ajatus epäonnistumisesta, menetyksestä tai elämänmuutoksesta voi herättää voimakkaan huolen, vaikka emme vielä tiedä, mitä tapahtuu.

Toivoisin, että tästä puhuttaisiin enemmän. Mielessä kuviteltu tilanne ja sen aiheuttama tunne ovat eri asioita: tunne on todellinen, mutta se ei vielä tarkoita, että pelätty tapahtuma toteutuu.

Mistä yliajattelun tunnistaa – milloin pohdinta lakkaa auttamasta?

Saija: Kiinnittäisin huomiota siihen, viekö ajattelu johonkin. Selkiytyykö asia? Löytyykö ratkaisu tai seuraava askel? Vai palaako mieleen sama kysymys, johon yrittää saada yhä uudelleen varmuuden?

Menneen tilanteen pohtiminen voi auttaa ymmärtämään, mitä haluaisi seuraavalla kerralla tehdä toisin. Mutta jos käy illan aikana saman tapahtuman läpi kymmeniä kertoja ja etsii omasta toiminnastaan virheitä, pohdinta ei välttämättä enää tuo mitään uutta.

Tulevaisuuden kohdalla ajattelu voi alkaa yhdestä käytännön kysymyksestä: miten valmistaudun muutokseen? Vähitellen mieli alkaa rakentaa ketjua kaikesta, mikä voisi mennä pieleen. Yksi huoli synnyttää seuraavan, eikä mikään vastaus tunnu riittävältä.

Yliajattelussa mahdolliset seuraukset voivat kasvaa sitä suuremmiksi, mitä kauemmin niitä pyörittelee. Silloin kannattaa kysyä itseltään: olenko ratkaisemassa asiaa vai lisäämässä siihen uusia huolia?

Miksi yritämme ajatella valmiiksi asioita, joita ei ole vielä tapahtunut?

Saija: Usein taustalla on halu tuntea hallintaa. Ajattelemme, että jos osaamme ennakoida kaiken, mikään ei pääse yllättämään.

Valmistautuminen on tietenkin hyödyllistä. Voimme hankkia tietoa, tehdä suunnitelmia ja vaikuttaa omiin valintoihimme. Kaikkea emme kuitenkaan voi varmistaa etukäteen. Muiden ihmisten toiminta ja monet elämän tapahtumat eivät ole meidän päätettävissämme.

Siinä on yliajattelun hankala kohta: saatamme yrittää saavuttaa ajattelemalla varmuuden, jota tilanteeseen ei ole saatavilla.

Stressi voi myös lisätä yliajattelua, ja yliajattelu puolestaan kasvattaa stressiä. Kuormittuneena huolet voivat jäädä helpommin pyörimään mieleen. Kun niitä käy jatkuvasti läpi ja kuvittelee, mitä kaikkea voisi tapahtua, oma olo kuormittuu entisestään. Näin voi syntyä kehä, jossa stressi ja yliajattelu ruokkivat toisiaan.

Siksi pelkkä ajatusten selvittäminen ei aina riitä, vaan on tärkeää huomioida myös oma kuormitus ja antaa tilaa palautumiselle.

Jos tällainen ennakointi on ollut pitkään oma tapa toimia, siitä irrottautuminen voi tuntua vaikealta. Ajatukset lähtevät tutulle reitille melkein huomaamatta. Ensimmäinen askel on tunnistaa, milloin valmistautuminen muuttuu kuormittavaksi pyörittelyksi.

Millaisia tarinoita yliajatteleva mieli kertoo meille?

Saija: Usein ne ovat aika ankaria tarinoita itsestä. Olen tehnyt jotain väärin. Olen käyttäytynyt huonosti. Tämä on minun syytäni.

Tulevaisuudesta mieli voi puolestaan rakentaa ketjun, jossa yksi vaikeus johtaa seuraavaan. Jos epäonnistun tässä, menetän tämän mahdollisuuden. Jos menetän sen, en enää pärjää. Lopulta ollaan jo hyvin kaukana siitä, mitä oikeasti tiedetään.

Ottaisin lempeästi tarkasteluun juuri sen, miten varmana omaa tulkintaansa pitää. Mitä tapahtui, ja mitä minä päättelin siitä? Mitä tiedän tulevasta, ja mitä pelkään tapahtuvan?

Kaikkia huolia ei tarvitse julistaa turhiksi. Mutta omaa ajatusta ei myöskään tarvitse hyväksyä tosiasiaksi vain siksi, että se tuntuu voimakkaalta. Tilanteelle voi olla muitakin selityksiä ja tulevaisuudella muitakin mahdollisia suuntia.

Voiko jatkuva murehtiminen tuntua vastuullisuudelta?

Saija: Kyllä, ihminen voi ajatella, että on hyvä käydä kaikki mahdolliset vaihtoehdot perusteellisesti läpi. Että näin hän toimii huolellisesti ja varautuu tulevaan.

En tarkoita, etteikö asioita pitäisi harkita. Mutta jossain vaiheessa on hyvä huomata, tuottaako pohdinta enää mitään hyödyllistä. Kaikkien mahdollisten vaikeuksien kuvitteleminen ei tarkoita, että niihin olisi sen paremmin valmistautunut.

Samalla on tärkeää, miten yliajattelusta puhutaan. Jos toinen sanoo vain, että ”nyt sinä taas yliajattelet”, se voi tuntua vähättelyltä. Ihmisen kokema huoli pitää ottaa vakavasti, vaikka hänen tulkintansa tilanteesta ei olisi ainoa mahdollinen.

Miten yliajattelua voi vähentää silloin, kun ajatukset lähtevät kierroksille?

Saija: Aloittaisin pienestä pysähdyksestä. Kun huomaa tutun ajatuskehän, voi todeta itselleen: nyt mieleni alkoi taas pyörittää tätä asiaa.

Sen jälkeen voi hengittää muutaman kerran rauhallisesti, jos se tuntuu hyvältä, ja ottaa ajatukseen hieman etäisyyttä. Sitä ei tarvitse heti ratkaista eikä työntää pois.

Sitten voi kysyä itseltään:

• Mitä tiedän tästä varmasti?
• Mikä on oma oletukseni tai pelkoni?
• Voisiko asian nähdä myös toisella tavalla?

Jos mielessä pyörii tuleva tapahtuma, voi muistuttaa itseään siitä, ettei pelätty asia ole vielä tapahtunut. Mielessä on nyt yksi mahdollinen tapahtumakulku, ei varma ennustus. Jos taas vatvoo mennyttä, voi erottaa sen, mitä todella tapahtui, niistä merkityksistä, joita on itse antanut tapahtuneelle.

Tarkoitus ei ole ryhtyä analysoimaan jokaista ajatusta entistä enemmän. Jo sen huomaaminen, että kyseessä on oma tulkinta, voi avata tilaa toiselle näkökulmalle.

Jos on hyvin stressaantunut ja valmiiksi ylikierroksilla, pysähtyminen voi olla vaikeaa. Silloin suosittelisin pieniä rauhoittumisen hetkiä pitkin päivää, ei vasta silloin, kun ajatukset ovat jo vieneet mukanaan.

Mitä tekisit terapeuttina, jos sanoisin, etten saa ajatuksia rauhoittumaan?

Saija: Tutkisimme aluksi, millaisissa tilanteissa ajatukset alkavat kiertää kehää. Pyörivätkö ne menneessä, tulevassa vai molemmissa? Miten ne vaikuttavat arkeen ja kuinka paljon ne kuormittavat?

Sen jälkeen pysähtyisimme yhdessä niiden tilanteiden ja tulkintojen äärelle, joita mielessä syntyy. Minulle on tärkeää ymmärtää, miten ihminen itse kokee asian.

Voisimme tarkastella esimerkiksi jotakin tulevaisuuden tilannetta, jota ihminen pelkää. Huoli voi liittyä työhön, ihmissuhteisiin, omaan pärjäämiseen tai muutokseen, jonka lopputulosta ei vielä tiedä. Mitä hän pelkää tapahtuvan? Mihin tämä odotus perustuu? Mitä muita mahdollisia tapoja tilanteella olisi edetä?

Tavoitteena on löytää lisää näkökulmia. Kun huomaa, ettei oma ensimmäinen tulkinta ole ainoa mahdollinen, siihen voi saada vähän etäisyyttä.

Pieni edistysaskel voi olla jo se, että tunnistaa ajatuskehän aikaisemmin eikä lähde joka kerta yhtä pitkälle sen mukana.

Milloin yliajatteluun kannattaa hakea apua?

Saija: Kun se häiritsee arkea, aiheuttaa jatkuvaa kuormitusta tai tuntuu vievän kohtuuttomasti tilaa elämästä. Asiasta voi puhua ammattilaisen kanssa myös silloin, kun ei itse osaa sanoa, mistä oma olo johtuu.

Joskus ulkoisesti moni asia on hyvin, mutta mieli käy koko ajan kierroksilla. Silloin voi tuntua vaikealta perustella edes itselleen, miksi tarvitsisi tukea. Silti oma kokemus kuormituksesta on riittävä syy ottaa asia puheeksi.

Keskustelu voi auttaa huomaamaan ajatuskehiä, joita yksin on vaikea tunnistaa, ja löytämään tilanteisiin uusia näkökulmia.

Mitä sanoisit ihmiselle, joka ajattelee: ”Minun pitäisi vain osata lopettaa”?

Saija: Ymmärrän, että omiin ajatuksiin voi väsyä. Mutta yliajattelun helpottaminen ei yleensä tapahdu sillä, että käskee itseään lopettamaan.

Sanoisin, että anna itsellesi mahdollisuus pysähtyä ja puhua asiasta jonkun kanssa. Kaikkea ei tarvitse yrittää selvittää yksin oman pään sisällä.

Pidän tärkeänä myös kehon rauhoittamista. Kun ajatukset käyvät kierroksilla, pieni hengähdystauko voi olla parempi ensimmäinen askel kuin asian pohtiminen vielä yhdeltä kantilta.

Yliajattelun helpottamiseen on keinoja, joita voi harjoitella yhdessä terapeutin kanssa. Niitä ei tarvitse osata valmiiksi ennen kuin hakee tukea.

Haastateltavana Saija Hakonen, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti.

Kaipaatko tukea jatkuvaan murehtimiseen tai ajatusten pyörittelyyn? Tutustu Saijan profiiliin Therapplyssä.